Opas minisite block

Innostus toimintaan

Innostus toimintaan

Yhdistystoiminnan ilo löytyy tärkeistä päämääristä, mutta myös joukosta, jonka kanssa työtä tehdään sekä itse tekemisestä. Yhdistystoverit ja hyvä yhteishenki, toiminnan oikeudenmukaisuus ja onnistumisesta palkitseminen antavat voimia. Iloa tuottaa onnistuminen, yhteisyys ja tilaisuus oppia uutta.

Kertomalla yhdistyksen historia, nykytila ja tulevaisuus tarinana saadaan yhteinen käsitys työn merkityksestä ja tavoitteesta. Tähän tarinaan jokainen toimija voi sijoittaa itsensä ja hahmottaa näin juuri oman työnsä merkitystä yhdistyksen kannalta.

Yhdistystoiminta ja etenkin vaikuttaminen on pitkäjännitteistä toimintaa. Päämäärät lähenevät hitaasti ja usein niihin ei päästä lainkaan. Siksi vaikuttamisen etenemistä kannattaa jollakin tavalla seurata. Voi esimerkiksi kerätä tietoa siitä, miten järjestön tekemää keskustelualoitetta on käsitelty lehdistössä tai keskustelupalstoilla.

Vaikuttamistyötä jaksaa vain, jos toiminnan merkitys on selvä itselle ja lähipiirille. On uskottava toiminnan tavoitteisiin, keinoihin ja hyödyllisyyteen koko yhteiskunnan kannalta. On nähtävä itsensä osana yhteiskunnallista kehitystä. Kukaan ei kuitenkaan voi luoda merkityksiä omalle toiminnalleen yksin. Siksi tarvitaan järjestön ja lähipiirin tukea ja toistuvia keskusteluja työn tavoitteista, keinoista ja hyödyllisyydestä sekä yksilön jaksamiskeinoista. Jokaisella on omat tapansa vaikuttamistyöstä rentoutumiseen. Pitkän päälle tärkeintä on kuitenkin päivittäinen elpyminen palkkatyön ja vaikuttamistyön rasituksista. Huolehdi riittävästä unesta, ravinnosta, liikunnasta ja ajasta lähipiirisi kanssa, vältä liikaa alkoholin käyttöä ja liiallista uppoutumista vaikuttamiseen. Kiireen tuntua voit välttää suunnittelemalla työsi ja vaikuttamistoimintasi huolella.

Opettele myös siirtämään innostustasi myös eteenpäin. Innostuminen ja jaksaminen ovat yksilöllisiä, tilannesidonnaisia ja ajan ja tilanteen mukaan vaihtelevia mielialoja. Kuitenkin selkeät tavoitteet edistävät innostumista: on helpompi innostua, kun tietää mitä tavoittelee. Tehtäväsuuntautuneisuus painottaa yksilön ja ryhmän omaa vastuuta sekä lisää erilaisuuden sietoa ja vähentää kilpailua vallasta. Myönteinen ilmapiiri kannustaa osallistumaan ja sitoutumaan päätöksiin. Seuraavassa listassa on myönteisen ilmapiirin tunnusmerkkejä yhdistykseen mukailtuna (Rauramo 2008 **/ onko tässä tarkoitus olla linkki tai tarkempi viittaus lähteeseen? /** ).

  • hyvät suhteet
  • hyvät käytöstavat
  • hyvä tiedonkulku
  • kehitys- ja etenemismahdollisuudet
  • kohtuullinen kuormitus
  • oikeudenmukainen palaute ja palkitseminen
  • selkeä työjako
  • toiminnan virikkeellisyys
  • työn, opiskelun, yhdistystoiminnan ja perheen/läheisten ja virkistäytymisen yhteensovittaminen
  • työrauha
  • vaikutus- ja osallistumismahdollisuudet
  • yhteiset päämäärät
  • yhteisöllisyys ja yhteishenki
  • oman ja yhteisen toiminnan mielekkyyden ymmärtäminen
  • monimuotoisuuden ja erilaisuuden aito arvostamisen
  • motto: ”yhdistystoveria ei tarvitse rakastaa, mutta toimeen on tultava”

On normaalia, että yhdistystoiminta ei aina innosta, mutta voit opastaa uusia ja antaa hallitustovereiden innostaa sinua ja toinen toisiaan. Ota tarjottu tuki ja välittäminen vastaan ja tarjoa omaa tukeasi muille, kun huomaat, että he sitä kaipaavat tai sinulta pyydetään tukea.

Motivoiminen

Meitä jokaista motivoivat eri asiat. Kun tunnet kaikki hallituksen jäsenet, tiedät mikä jokaista eniten motivoi. Haasteellisista tehtävistä motivoituvalle kannattaa tarjota vaativia tehtäviä, sosiaalisesta yhdessäolosta motivoituvalle sopivat yhteistyötä vaativat tehtävät, esimerkiksi virkistystilaisuuksien järjestäminen ja niissä käyminen. Tavoitteesta motivoituvaa innostat, kun yhdessä toteatte, kuinka olette onnistuneet vaikuttamaan ja kuinka asiat ovat toimintanne ansiosta edenneet kohti ääneen sanottua päämäärää. Hallinnan tunnetta hakevalle toiminnan säännöllisyys ja sovitut pelisäännöt tarjoavat turvaa. Pitämällä hallituksen toimintatavat sopivan epämuodollisina ja jämäköinä takaat sen, että vallankäytöstä motivoituvat eivät pääse ”kikkailemaan” vaatimalla äänestyksiä tai takertumalla kokoustekniikan hienouksiin, vaikkapa puheenvuorojärjestyksiin.