Taustat

Taustat

Suomessa erilaisissa määräaikaisissa työ- ja virkasuhteissa työskentelee noin puoli miljoonaa (Lehto ym. 2005). Määräaikaisuus kohdistuu Suomessa enemmän naisiin ja hyvin koulutettuihin kuin muualla Euroopassa, erityisesti synnytysikäisiin koulutettuihin naisiin (Palanko-Laaka 2005).

Anna-Maija Lehto erottaa määräaikaisista työntekijöistä kaksi ryhmää, joista ensimmäisen muodostavat julkisella sektorilla terveydenhoito-, opetus- ja sosiaalialalla työskentelevät hyvin koulutetut naiset. Heidän määräaikaiset palvelussuhteensa usein ketjuuntuvat. Toinen ryhmä koostuu ylemmistä toimihenkilömiehistä, joilla määräaikaisuus perustuu työn projektiluoteeseen tai määräaikaiseen viran tai tehtävän hoitamiseen. Tämän miesvaltaisen ryhmän tilanne näyttää paremmalta sekä heidän työyhteisöasemansa että määräaikaisuuden kokemisen kannalta. Suomessa korkeasti koulutettujen naisten on vaikea päästä vakituiseen työsuhteeseen uransa alussa.

Yhteiskunnallinen muutos

Hyvinvointipoliittinen säätely vaikuttaa käytäntöihin ja tapoihin, joilla tuotetaan, ylläpidetään ja muokataan eriarvoisuutta työyhteisöissä ja yhteiskunnassa hyvinvointivaltion tavoitteita toteuttavissa ammateissa ja niihin muodostuneissa ammattikunnissa; esimerkiksi kunnallispoliittiset kustannusten karsimistavoitteet vaikuttavat siihen, palkataanko kunnissa opettajia pysyvään tai määräaikaiseen työsuhteeseen.

1990-luvulla julkinen sektori markkinoitui ja alkoi korostaa kansalaisten omaa vastuuta hyvinvoinnista, mikä muutti julkisen sektorin työtä. Markkinoitumisessa työ alistetaan palvelemaan talouselämää ja pärjäävien etuja.

Vielä 1960-luvulla julkisen sektorin kasvu kääntyi kansantuotteen kasvuksi, nyt koko julkista palvelusektoria tarkastellaan menoeränä. Käänteellä on suoria seurauksia kansalaisten elämään: palvelutaso vaihtelee ja lyhyet, epävarmat työsuhteet julkisella sektorilla ovat yleistyneet. (Kovalainen 2004, Brunila 2009, 23). Myös kolmannen sektorin rooli julkisten palveluiden tuottajana on yleistynyt.

Lisäksi eriarvoisuutta tuottaa tehokkuuden ihannointi ja ahneuden salliminen: työ pyritään teettämään mahdollisimman halvalla, jotta omistajien voitot kasvaisivat. Tehokkaana pidetään myös työn riittävyyden riskin siirtämistä työntekijän kannettavaksi määräaikaisten työsuhteiden ja työvoiman vuokraamisen avulla.

Kirjava pätkätyökokemus

Erilaisissa osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa työskennellään eri uravaiheissa, kirjavilla työehdoilla, monenlaisissa työyhteisöissä, erilaissa elämäntilanteissa ja vaihtelevin motiivein.

Yhdelle määräaikainen työ tarjoaa sujuvan tien uralla eteenpäin, toiselle umpiperän. Yksi näkee määräaikaisuudessa mahdollisuuden keskeyttää työnteko joksikin aikaa, toinen raataa määräaikaisissa työsuhteissa ilman kunnon lomia.

Jos määräaikaisuus kuitenkin koetaan työttömyyden eikä pysyvän työn vaihtoehdoksi, oman ammatillisen toiminnan mahdollisuuksien hahmottaminen hankaloituu. Työura supistuu sattumanvaraiseksi pärjäilyksi.

Määräaikaisessa työssä korostuvat uran yksilöllistyminen ja riippuvuus henkilökohtaisista ominaisuuksista, olosuhteista ja sattumanvaraisesti eteen tulevista mahdollisuuksista. Yksilöllistyminen johtaa vertailuun saman ammattiryhmän sisällä ja ammattiryhmien välillä. Rakentava vertailu kehittää työn organisointia tai työtapoja, mutta yksilöivä vertailu voi johtaa kateuteen ja oman huonommuuden tai ammatillisen riittämättömyyden tunteen lisääntymiseen.

Lisäksi määräaikainen työ sitoo osan työyhteisön jäsenistä opettelemaan toistuvasti uusia tehtäviä ja toisen osan opastamaan vaihtuvaa henkilökuntaa. Määräaikainen työntekijä tuntee olevansa pakotettu oman osaamisen ja työkyvyn jatkuvaan korostamiseen. Tämä kiristää hiljalleen koko työyhteisön työkulttuuria.

Joillakin työpaikoilla määräaikaiset työntekijät ovat huonommassa asemassa esimerkiksi loma-ajoista sovittaessa eivätkä he saa samoja harkinnanvaraisia etuja kuin toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa työskentelevät. Määräaikaiset työntekijät voidaan jättää ilman liikunta- ja lounasseteleitä, terveystarkastuksia ja tulospalkkioita. Tämä korostaa työpaikalla kilpailuasetelmaa sekä vastakkainasettelua vakinaisten ja määräaikaisten välillä, kiristää työilmapiiriä ja heikentää hyvinvointia työssä ja voi aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta määräaikaisilla työntekijöillä.

TJS Opintokeskus on Akavan ja STTK:n koulutus- ja kehittämisorganisaatio.

TJS Opintokeskusta ylläpitää Toimihenkilöjärjestöjen Sivistysliitto ry, jonka jäseniä ovat Akava ja STTK.