Toimihenkilöliikkeen naiskuvat -tutkimus

06.02.2018
Toimihenkilöliikkeen historiahankkeessa tuotettu tutkimus tarkastelee TVK:n, STTK:n ja Akavan eli toimihenkilöjärjestöjen naiskuvaa ajanjaksolla 1954–2014.

Tutkimus havainnoi naispuhunnan muutoksia ja tasa-arvotyötä eri näkökulmista toimihenkilöiden keskusjärjestöissä niiden järjestölehtien puhuntaa analysoimalla. Se luo kuvaa siitä, miten keskusjärjestöissä on naisten asema työmarkkinoilla minäkin vuosikymmenenä nähty, mitä on pidetty tärkeänä ja miten asioita on perusteltu.

Tutkimusaikana naisten asema Suomessa sekä toimihenkilöliikkeessä on muuttunut varsin radikaalisti. Keskusjärjestöistä ensimmäisenä aktivoitui TVK ja STTK sekä Akava vasta myöhemmin niiden jäsenistön naisvaltaistuessa.

Tutkimusajanjakson alussa miesten ja naisten väliset erot biologisoitiin, jotta niistä ei olisi tarvinnut välittää tasa-arvomielessä. Kaksoistaakka vallitsi vielä pitkälle 1990-luvulle asti keskusteluissa ja todellisuudessa. Myös jako miesten ja naisten töihin oli yleisesti tiedossa, mutta sille ei tehty mitään vielä 1970-luvullakaan. Monesti vian nähtiin olevan naisissa itsessään, esimerkiksi silloin, kun todettiin heidän hakeutuneen itse naisvaltaisille aloille.

TVK:n tavoitteena oli samapalkkaisuus ja puolisoiden erillisverotus 1970-luvun alussa. Ensimmäinen tasa-arvo-ohjelma hyväksyttiin TVK:ssa 1978.  STTK-lehden sivuille palkkatasa-arvoa vaativia artikkeleita alkoi ilmestyä vuodesta 1981. Akavassa palkkaerot nostettiin käsittelyyn samana vuonna, kun kerrottiin Akavan liittojen naisvaltaisten ryhmien olevan matalapalkkaisia. Silti 1980-luvun lopulla Akavan puheenjohtaja Raimo Lehtinen oli sitä mieltä, ettei Akava voisi pakottaa markkinavoimien vastaisesti eri tuotannon aloja maksamaan töistä työn vaativuutta vastaavia palkkoja. Sukupuolten eriarvoisuuden vähentämiseksi tulisi tukea naisten hakeutumista miesvaltaisille aloille.

Työmarkkinajärjestöt itse olivat huonoja esimerkkejä tasa-arvosta. Keskusjärjestötasolla tapahtui muutos, kun Riitta Prusti valittiin ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi TVK:ssa 1981. Vuosikymmenen alussa STTK jopa vastusti tasa-arvolakia, sillä sen mukaan Suomessa ei ollut sellaista naisten syrjintää, johon tarvittaisiin lainsäädäntöä.

Ajanjakson yleisilmeeksi 1980-luvun lopulla ja 1992 vuoteen tultaessa TVK:n osalta jäi turhautuneisuus siihen, että vaikka esimerkiksi palkkaeroa oli pidetty esillä jatkuvasti, ei edistystä tapahtunut.

STTK:n linja muuttui kertaheitolla vanhojen TVK:laisten liittojen tultua pääsääntöisesti sen jäsenliitoiksi 1990-luvun alkupuolella TVK:n konkurssin jälkeen.  STTK:sta tuli naisenemmistöinen keskusjärjestö. Palkkaerojen tasaamista ryhdyttiin pitämään esillä julkisessa keskustelussa ja tupo-neuvotteluissa.

Akavassa todettiin 1990-luvun lopussa, että koulutus ei ollut riittänyt tuottamaan tasa-arvoa työelämään. Ylipäänsä koulutetuilla oli myös suuremmat palkkaerot kuin vähemmän koulutetuilla. Tupoon 1998-1999 liittyikin useita työryhmiä, jotka tavoittelivat tasa-arvoa. Näitä olivat Pyöreä pöytä, Tutkimus- ja kehittämisprojekti, Tilastotyöryhmä TASTI, Työnarviointijärjestelmien seurantaryhmä TASE ja Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamistyöryhmä.

Vuonna 1995 tasa-arvosuunnitelma oli tullut pakolliseksi yli 30 työntekijää käsittävillä työpaikoilla. Hyvin harvoilla työpaikoilla sellainen kuitenkaan tehtiin. Siksi Akava piti vuonna 2005 palkkakartoituksen tuloa pakolliseksi osaksi uudistettua tasa-arvolakia positiivisena muutoksena.

Tutkimusajanjakson loppua leimaa keskustelu perhevapaajärjestelmän uudistamisesta, jotta miehet käyttäisivät enemmän aikaa lasten hoitamiseen. Tällä linjalla ovat sekä STTK että Akava.

 

Lisätietoa

Tutkimuksen kirjoittaja, dosentti Ilkka Levä, ilkka.leva(at)helsinki.fi, puh. 045 3310 467

Toimihenkilöliikkeen historiantutkimushanke

Lataa julkaisu

TJS Opintokeskus on Akavan ja STTK:n koulutus- ja kehittämisorganisaatio.

TJS Opintokeskusta ylläpitää Toimihenkilöjärjestöjen Sivistysliitto ry, jonka jäseniä ovat Akava ja STTK.