Pätkätyö, työhyvinvointi ja ilmasto – 15 vuotta TJS Opintokeskuksessa

Kuva Sikke Leinikistä

 

Monenlaisia tunteita yhtä aikaa sukeltaa esiin, kun valmistaudun viimeiseen TJS Opintokeskuksen palveluksessa pitämääni luentoon. Puhun verkossa Valtionneuvoston kanslian tilaamana eri ministeriöiden työsuojelupäälliköille häiritsevästä palautteesta työsuojelukysymyksenä. Olen samanaikaisesti ylpeä, kiitollinen, haikea, innostunut, surullinen, toiveikas ja häkellyttävä määrä muitakin tunteita häilyy mielessä. 15 vuoden rupeama päättyy tuohon ja siirryn vuoden 2021 alusta Humanistiseen ammattikorkeakouluun työelämäkehittäjätiimiin.   

Tulin TJS Opintokeskukseen tutkiakseni korkeasti koulutettujen pätkätyöntekijöiden ammatillista identiteettiä. Helsingin Yliopiston sosiologian laitoksella sain ilokseni olla osa Anssi Peräkylän ohjaamaa väitöskirjaa tekevien ryhmää. Väitöskirjan tekeminen oli oppimisen prosessi ja oppiminen on työssä jatkunut sekä virallisten opintojen ja pätevyyksien myötä että – ja ehkä jopa ennen kaikkea – käytännön työssä muodostuneiden näkemysten ja kohtaamisten tuottamien oivallusten myötä.

Tutkimisen aikana kokeilin kouluttamista ja löysin itsestäni innostuneen osallistujien kohtaajan, ehkä jopa opettajan. Minusta oli ihanaa kohdata monenlaisista työtaustoista tulevia ihmisiä ja vahvistaa ammattiliittojen toimijoiden taitoja ja toimintakykyä, vahvistaa aktiivisen työkansalaisen toimijuutta sekä yksilö että yhteisötasolla. On ollut ilo! Ja on ollut kunnia tavata ympäri Suomen fiksuja, toimeliaita ja idearikkaita ihmisiä. Kaikkia koulutuksia ja tapaamiani ihmisiä en voi mainita, joten käyn läpi muutaman projektin. Ennen projektivuodatusta kerron kuitenkin korona-ajan etäkoulutuksen tilaajalta Anna Rinkiseltä saamani palautteen, jonka tallennan huolella sydämeeni ja vaalin aarteena. Anna kirjoitti näin: ”Eilinen oli hyvä, niin hyvä, että siitä jäi samanlainen, vähän jalat irti maasta täpinä kuin fyysisistä tapaamisista. Pitkästä aikaa tunsin työnilon kehossa. Kiitos kuuluu sinulle!” Kiitos toi valoa pitkää kamppailuun etäkoulutusten osallistamis- ja läsnäolohaasteisiin.

Unelmia uudesta työstä oli ESR-rahoitettu ja yhdessä STTK:n kanssa toteutettu hanke, jota vedin. Siinä sain jatkaa perehtymistä työn teettämisen ja tekemisen kirjavuuteen ja sen yhteiskunnalliseen kontekstiin. Hanke oli antoisa ja opettavainen ja valaisi työelämän eriarvoisuuksia rakenteellisella tasolla.

Apurahatutkijoiden työhyvinvointihankkeita olen saanut toteuttaa Melan rahoittamana yhdessä Valtaamo Oy:n Elina Henttosen ja TJS Opintokeskuksen asiantuntijoiden kanssa. Saimme perehtyä tutkimuksen teon reunaehtoihin ja yritimme vahvistaa meille tärkeää tiedon tuottamisen tapaa tuottamalla oppaan työhyvinvoinnista huolehtimiseen ja yhteistyön vahvistamiseen.

Häiritsevä palaute hanke sai rahoituksen Työsuojelurahastosta, ja siinä Mediakollektiivin Maija Töyryn ja Annamari Huovisen kanssa tuotimme oppimateriaalia häiritsevään palautteeseen puuttumiseen ja muokkasimme sen julkaisukuntoon yhdessä Sarri Kukkosen ja Marika Ojalan kanssa.  Mukana oli monia rohkeita julkisen keskustelun oikeudenmukaisuuden puolustajia kuten Salla Saarinen, Ulla Kampman, Pekka Sauri, Reetta Kettunen ja muut.

Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta oli TJS Opintokeskuksen 40-vuotisjuhlakirja. Työn ja yhteiskunnan nykytilaa analysoivan ja tulevaisuuteen katsovan kirjan toimitimme loistavan ajattelijan Anu Suorannan kanssa yhdessä. Mukana kirjoittajina olivat Eeva Jokinen, Ville-Veikko Pulkka, Paavo Järvensivu ja Tero Toivanen, Tapio Huttula, Marjo Ylhäinen, Pertti Honkanen, Outi Alanko-Kahiluoto, Anu-Hanna Anttila, Juri Aaltonen, Maria Löfgren sekä Suvi-Anne Siimes ja Anne Laurila.  Kirjan avulla pohdimme työhön perustuvan yhteiskuntasuhteen ongelmallisuutta ja mahdollisia tulevaisuusskenaarioita.

Työhyvinvoinnin hankkeiden rahoitus ja yhteistyökuviot vaihtelivat vuosien varrella ja hankkeet olivat todella valaisevia. Mukana oli liittoja ja yrityksiä, ja välillä myös ulkopuolisia konsultteja kuten työnohjaaja Seppo Metso. Yhdessä TJS Opintokeskuksen Päivi Lohi-Aallon kanssa tuotimme hankkeiden pohjalta mahtavan Reilu Peli -paketin, jossa TJS Opintokeskus tarjoaa toimintamalleja erilaisiin kehittämistilanteisiin. Toimintamallit ovat olleet myös tärkeä apu sekä koulutuksissa että sisäisissä ja ulkoisissa kehittämishankkeissa.

Studia-luentoja järjestämällä olen koettanut tuoda uusinta työelämätietoa ammattiliittojen toimijoille. Liisa Lähteenmäki, Mona Mannevuo, Ville Kainulainen, Arja Haapakorpi ja monet muut tutkijat ja kehittäjät ovat käyneet TJS Opintokeskuksen järjestämillä luennoilla kertomassa tutkimuksestaan ja niiden merkityksestä ay-kentälle. Olen kirjoittanut luennoista referaatteja ja niiden pohjalta blogejakin.

Pääsin myös tutustumaan Vapaan sivistystyön historiaan ja kehittymiseen projektissa, jossa tuotimme yhdessä Tarja Langin ja Päivi Majoisen kanssa yhden – naisten osuutta avaavan – luvun kirjaan ”Vapaa sivistystyö eilen, tänään ja huomenna. Vapaan sivistystyön rooli, asema ja merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa ja koulutusjärjestelmässä.” Vakuutuin viimeistään tuossa vaiheessa sivistystyön valtavasta merkityksestä demokraattisen yhteiskunnan vahvistajana ja osallisuuden tunteen tuojana. Samaa tunnetta on edistetty mm. opintokeskusten kanssa yhdessä tehdyssä osallistu.fi -sivuston tuottaneessa hankkeessa.

Ilmastonmuutoksen torjuntaa ja kestävää kehitystä olen saanut edistää kolmen keskusjärjestön yhteistyönä yhdessä TSL-opintokeskuksen taitavien kouluttajien kanssa. Näiden organisaatioiden edustajat Leila Kurki, Pia Björkbacka, Vesa Vuorenkoski, Tuula Laine, Kirsi Mäki ja Antti Mäki jatkavat tätä koko ihmiskunnan kannalta keskeistä hommaa, ja oli ilo olla tätä toimintaa rakentamassa. Samaa päämäärää on edistänyt myös koko Vapaan Sivistystyön yhteinen Ekososiaalisen sivistyksen ja uudistavan oppimisen -hanke, jossa etsitään uutta oppimiskäsitystä ja kestävää tulkintaa maailmasta. Myös ay-liikkeen oman tulevaisuuden kannalta keskeistä on, onnistuvatko ne edistämään reilua siirtymää vähähiiliseen yhteiskuntaan ja osallistuvatko ne ilmastotoimiin siten, että nuoretkin tuntevat ay-liikkeen työelämän vaikuttamisen tärkeäksi väyläksi.

Euroopan ammatillisen yhteistyöjärjestön koulutusorganisaatio ETUI toi innostavan kansainvälisen ulottuvuuden työhöni ja mahdollisuuksia oppia muiden maiden työelämäkuvioista. Eri maiden ammattiliittokouluttajat ja toimijat avasivat silmiäni ja innostivat jatkamaan ammattiliittojen toimijuuden vahvistamisen tiellä. Opinnot ETUIssa ja Lillen yliopistossa vakuuttivat minut myös ay-toiminnassa kertyvän tiedon erityislaatuisuuden merkityksestä: missään muualla ei ole yhtä paljon yhtä konkreettista tietoa työelämästä ja sen käytännöistä ja merkityksistä.

Koko TJS Opintokeskuksen urani ajan opintojohtajana toiminut Merja Hanhela ansaitsee erityiset kiitokset tuesta, kannustuksesta ja monenlaisen innostavan toiminnan sallimisesta ja selkeästä, hyvin osallistavasta johtamisotteesta. Myös jokainen työtoveri on ollut erityisen tärkeä, sillä yhdessä tämä kaikki on ollut mahdollista! Työ ja toiminta on tuntunut mielekkäältä, ja kaikkien yhteistyökuvioiden jatkumista toivon täydestä sydämestäni!

Sikke Leinikki

Julkaisuaika: 
Perjantai, joulukuu 11, 2020